Ennen ku mikään tästä räppijutusta oli edes ajatus, mulla oli Amiga 500, trackeri ja helvetisti diskettejä. Tein junglea ja muuta jännää siinä makuuhuoneen nurkassa, breikki kerrallaan, vaikka mutsi pyysi että älä. Se oli ekaa kertaa ku ymmärsin että rytmillä voi rakentaa jotain isompaa ku pelkän biisin.
2000-luvun alussa suomiräppi veti mut mukaansa, ja loppu on historiaa jonka moni teistä jo tietää. Boom bap, freestylet, megabileet, vuosikymmeniä lavoilla. Mut se Amiga-koodi ei koskaan hävinnyt kokonaan, se vaan odotti vuoroaan.
Uusi levy ei oo kokeilu eikä trendin perässä juoksemista. Se on mun paluu sinne mistä koko homma lähti: junkka, drum'n'bass, UK garage, big beat, dubstep — nyt suomeks, nyt mun omalla kielellä. Ei genrepivotti. Sama energia, sama ihminen, samat koneet.
 1996 |
 2026 |